Se on kyllä hauska tapa, tuo levän syöminen. Varsinkin kun on just koittanut opetella hymyilemään tuntemattomille!
Facebookissa oli tällainen mukava hymyilyryhmä ajamassa kyseistä asiaa ja boostaamassa hymyn merkitystä yhteiskunnassa. Siellä ei laitettu hymyä pyllyyn, ehei, vaan sen annettiin loistaa omassa luonnollisessa elementissään.
Se on tietysti hankalaa hymyillä, jos aina jännittää. Tiedätte, että siitä seuraa aivan järkyttävä irvistys... Irvistelyn myötä sulla on pian huono maine. Paluuta ei ole ja välit voi mennä poikki pysyvästi, ennen kuin mistään väleistä voisi edes puhua. Joskus riittää se kolme metriä kun tuijotat Repaa silmiin ja sitten näytätki niitä valkosia puruluita... voi ei.
Ja kuten sanoin, paluuta ei ole, ei voi käyttää näppäimiä Ctrl + F. Ei voi paniikissa laitella Undoa kehiin.
Hymiöt on sentään helppoja. Tyypit käyttää niitä innokkaasti, ja jos ei niitä käytä niin yhtä helposti leimataan julmaksi angstaajaksi tai muuten vaan oudoksi tyypiksi. Se on eittämättä melkein sama kun heittäis albiino-viiriäisen tummaviiruisten "ystäviensä" sekaan. Kaveri nokitaan kaljuksi, eristetään, ja sitä dissataan. Sen päälle syljetään, eikä se saa työtauolla syödä eväitä, sille ei todellakaan keitellä kahvia, eikä sitä koskaan taputella selkään. Siltä viedään kaikki naiset.
Normipäivä julmassa työyhteisössä.
Missä meni vikaan?
Erilaisuus ei koskaan toimi missään, jollei sitten tehdä radikaalisti ja yhdistetä monta erilaista erilaista ryhmäksi. Ja sittenkin ne on kaikki samanlaisia kun ne on erilaisia. Hyvä asia se on, mutta aina se nostattaa fiiliksiä negatiivisuuden suuntaan, ja sitten on jollain taas musta silmä. Kaikilla ei voi olla, ymmärtänette siihen syynkin. On se hankalaa, olla erilainen, mä huomaan.
Messengerissä kirjoitteli joskus muinoin eräs kaveri, joka ei koskaan käyttäny hymiöitä. Ja sit alko hiljalleen tuntua siltä, että ite siinä hirnut niinku joku villihevonen. Se oli tosi ärsyttävää, joten oli pakko lähteä salakavalan manipuloinnin tielle: Pikkuhiljaa puhuin sen tyypin ympäri. Opetin sille hymiömaailman perusteet, alkuun ihan helpon perushymiön, Timo... kaksoispiste ja sulje. Mahtavaa... Siitä edettiin vähän pitemmälle, ja kun kaveri oli tarpeeksi edistynyt ja valmis kehittymään seuraavalle asteelle, siirryttiin varovasti nauruhymiöön.
Nykyään piireissä on toudella kova sana eräänlainen hupaisa tanssihymiö, joka jamittaa meseikkunoissa ihan 6-0, sitä on vaikea sanoin kuvailla... Tällainen tanssari sopii hyvin tarpeeksi innostuneen tekstin perään. Lähes hymyttömälle, normi-perus-vakiokaavaan palanneelle kaverilleni en kuitenkaan uskalla sitä väläyttää. Voi olla, että hymykuormitusta on tapahtunut jo aivan liikaa ja näyttöpäätteen luona istuvan hyperventiloivan Timon korskahtaessa viimein ilmoille sanan TILT saan huomata ettei ihan kaikkia hymiöitä ole sittenkään vielä keksitty.
Lopulta päädyn hykertelevään tyytyväisyyden tunteeseen, onhan minulla nyt saumaa kehittää oma hymiöni.
Spiruliinahampainen täyssiä naurava Maailman Matsutake.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti