tiistai 25. tammikuuta 2011

Ei hyvää päivää, vaan parempaa!

Se tietää moroa sitten taas kaikille. Ajattelin nyt poiketa totutusta paahtoamisesta ja kertoa ihan kuin normaalit ihmiset tästä päivästä ja sen oikeinkin mukavista lähtöasetelmista. Kukaan ei nimittäin vielä tiedä mitä ilta mukanaan tuo.

Jippiduppi duu...

Oon viime aikoina pyrkinyt olemaan ihan super-yltiö-yliärsyttävän positiivinen.
Ihmisillä on joku outo viha-rakkaussuhde tuohon positiivisuuteen. Se joko naurattaa tai sitten se ärsyttää ihan yli äyräitten niin, että kehiin astuu ihmisillä jonkin sortin ankeuttaja-minä.
Sille tyypille joka tästä kaikesta kuoriutuu on jo valittu vuorosanatkin valmiiksi, ja se sanoo kutakuinkin näin:

"Mitä nää siinä stana hihkut, ei voi olla noin hauskaa!"

Ankeuttaja-minän naama on tulipunainen, hampaat on kiristyneet yhteen raivon voimalla, silmät pyörähtelevät punaisina lähtökuopissaan ja korvista kuuluu jo vaimea "pfif".

Ja kysymyksiä esitettäköön:

-Miksi ei vois olla niin hauskaa? Miksi pitää olla aina niin mälsää? Miksei saa iloita jos vähänkään on aihetta? Kuka on keksinyt rajat tylsyyden... tai rajat yleensä? Kaikille ja kaikelle ja niitä pitää sokeana sitten seurata? Oikeille pojille vain ojat on rajat.

No miten se aamu sitten eteni, eksyit taas Matsu-taken sivuraiteille?

Huomaan seikkailleeni täällä työpaikan tiloissa jo muutamankin kallisarvoisen hetken... aamuteeltä suklaan kanssa iloisena kahvitauolle. Töitäkin on tullut hoidettua luonnollisesti ja vahingossa aina välillä. Olen jo heti aamulla käynyt kiinnittämässä bossin takin viereen seinään lapun missä lukee: "Olipas ihana tulla taas tänään töihin!", luullen nokkelakin olevani. No sehän tumppaa heti takkinsa siihen lapun päälle, eikä huomaa koko juttua.

Chillaten jonkin aikaa koneella seuraavaa työjuttua suunnitellen (viime aikoina on ollut tuo suunnittelu paljon helpompaa kuin itse työnteko...) purskautan makean gojimarjan suussa ihanasti rikki ja elämä hymyilee taas kirkkain hampain!

Jossain vaiheessa tullut tarve käydä pesemässä kädet firman WC::n tiloissa (ei siis puuteroimassa nokkaa!) lennähdyttää minut tähän vessamaiseen tilaan. Kyseessä on pieni pöntöllinen huone... mutta ei siitä sen enempää!

Vääjäämätön tapahtumien eteneminen pisteeseen, että:

-suklaata on naamassa ihan parissakin kohtaa, semmosia pieniä kivoja pisteitä (älä kysy)
-pipossa näkyy jotain omituista jumitustöhnää, keltaista ja valkoista...

Suomeksi:

Eräs rakas karvapallo-ankeuttaja on käynyt oksentamassa PIPOONI!

Nuuskaisen tuota tummaa tekstiiliä ja se haisee aivan kamalalta. Hyittelen sitä hajua hetken eli tuijotan entistä mustaa pipoa silmuihin ja me käydään pieni keskustelu (aivan kuin rahkapullan kanssa viime viikolla kävi). Sitten repeän nauruun. Katson ärsyttävää nauravaa pärstääni peilistä ja mietin, että olipa hauskan tyypillinen alku tälle päivälle. Mukava nirhauma kuvassa, rosoinen kohta sileässä asfaltissa... muistutus täydellisyyden harhakuvasta, siitä ettei kokonaiskuva koskaan ole täysin virheetön. Onneksi!

Kiitän Miskaa aamun parhaista nauruista. Kissalla on todettu jonkin sortin muovifetissi. Sen intohimo on syödä etenkin iltaisin kaikenlaista muovia & teippiä...ja lopulta oksentaa ne parhaaksi katsomaansa kohteeseen. Toinen kissa, Bontzo katsoo tätä kaikkea vierestä ymmärtämättä yhtään mistä on kyse, mutta ei se oikein muutenkaan ymmärrä mitään... Silti tuollaista viatonta olemassaoloa ja aitoa eläimellisen rentoa ihmettelyä ihailee avoimesti. Kukapa ei haluaisi olla edes yhtenä päivänä pulska karvainen ja silminnähden onnellinen olento, kissa?

Todellakin, tähän mennessä päivän ehdottomasti paras hetki on se kun löydän palan oksennusta pipostani. En silti väitä, että vääriin paikkoihin joutuneet puklaukset sun muut eritteet(!) tekisivät elämästä sen onnellisempaa kuin se jo etukäteen on suunniteltu olemaan. Oivallukset sen tekevät. Ja nämä tilanteet joita sattuu yllättäen pyytämättä. Rikastuttavat hyper-tylsää arkea, jos niille osaa ärsyttävästi virnuilla, mä huomaan.

P.S. Tuo mantra tuolla meidän mikrossa houkuttelee positiivista energiaa, pojat ei vaan vielä sitä tiiä!

torstai 20. tammikuuta 2011

Hamppu vs. virkavallan pamppu

Se ei ole mikään salaisuus.

Matsutake on ihan hampuissa. Se laittaa hamppua leivän päälle, pizzapohjiin ja valmistaa siitä omituista raakapuuroa chiasiementen ja gojimarjojen kera. Se tykkää siitä ja sen terveellisyydestä ja luvanvaraisuuden rajalla kasvattaa pieniä hampunituja ikkunalla. Se pelkää et siltä pöllitään chilit ja superfoodit jos lamput säteilee liikaa lämpöä tai naapuri saa hulluja kostoaatoksia pieneen kähärään kaaliinsa.

"Poliisi epäili marsuviljelmää kannabisyhteisöksi"

Suurinpiirtein tuollainen lause oli viikolla Iltalehdessä.

Tämä tarkoittanee sitä, että isoveli valvoo ja poliisi pörrää helikoptereilla ihmisten kotien päällä etsien kattoon pompsahtavaa lämpöanturilukemaa! Ohimennen on tullut kuultua, että myös viherliikkeitä suljetaan sillä perusteella, että ne välittävät ihmisille materiaalia, jolla voi halutessaan viljellä huumehamppua. Pitäisiköhän ihmisiltä kieltää myös vaatekaapit? No ei sentään, kielletään kaikki liikkeet, jotka myyvät vaatekaappeja ja ongelma on ratkaistu.

Hamppu on ollut kova juttu jo ammoisista ajoista ennen aspiriinia, jolloin sitä käytettiin lääkkeenä monenlaiseen vaivaan ja sairauteen. Erityisen kova sana se oli jo 30-luvulla, kun tyypit kehitti auton, joka oli tehty hampusta, ja joka kulki myös kyseisellä aineella. Siinä oli saumaa ottaa käyttöön se seuraava huippu juttu, kova sana,

"The thing, SE jostakin",

vaan mihin suuntaan oli tämä maailma menossa nyhtäessään bensarahaa pienten kansalaisten taskuista? Siihen se oli menossa, että sattuneista syistä Ameriikka päätti silloin kieltää hampun viljelyn. Ja kaikkihan osaavat laskea että yksi plus yksi on yhtä kuin hampunkieltolaki? Ei ole puhtaat hamppujauhot pussissa nyt tässä asiassa!

Tällä ylistyksen sanoja helposti ansaitsevalla kasvilla on montakin huippua puolta. Siitä saa vahvaa kangasta, terveysruokaa, astetta parempaa ekologista "muovia", auton osia, astetta terveellisempää "bensaa", se on uusiutuva luonnonvara, jonka kuituja riittää niin moneen lähtöön, että se on kova uhka paperiteollisuudelle mm. uusiutumiskykynsä ja monistautumistehonsa ansiosta. Torjunta-aineitakaan ei tarvita kun kasvilla on homma terveellisesti hallussa (enkä kirjoita tätä siis "halluissa").

Unohtakaa ne puut, alkakaa viljellä sitä kuituhamppua! Eikö metsiä pitänyt suojella? Sitä paitsi hamppu parantaa maaperää. Sekin vielä.

Monet meistä luulee, että kaikki hamppu sisältää tätä huumetta, jota THC:ksi kutsutaan. Siemeniä ja öljyjä, jopa hamppujauhoja voi taviksetkin käyttää silti huoletta pelkäämättä, että rikkoo paikallisia ylihyysättyjä lakeja. 
Mutta kuinka pieninä ne viattomat öljy- tai kuituhampun idut täytyy heittää huiviin, ettei minkäänlaista rikkomusta pääsisi tapahtumaan kun kehittyvät niin nopeasti jo sirkkalehtiasteelle, mä huomaan?!

Tässä lähteenä käyttämässäni lehdessä muuten lukee, että hampun kasvatus, hallussapito ja käyttö pienissä määrissä omiin tarkoituksiin on laillista. Ovatko asiat jo muuttuneet tuossa määrin vai onkohan toimittajalla sattunut pieni lipsahdus ja unohtunut mainita mikä maa ja valuutta on kyseessä. ;)

No nyt tehtiin hampusta asiaa, ensi kerralla ehkä jotain aivan muuta.

LÄHTEET:
-Magneetin paperimallinen julkaisu (jos asiat ois menneet beibi toisin, niin tää lehti ois tehty HAMPUSTA)

Lehden satunnainen kommentti: "Makaan keskijakaus levällään olkkarin lattialla ja hyvältä tuntuu"

Nettilehteen pääsette rakkaat ystävät täältä:
http://www.magneettimedia.com/?p=4500

tiistai 18. tammikuuta 2011

Hampaat vihreinä uuteen päivään.

Se on kyllä hauska tapa, tuo levän syöminen. Varsinkin kun on just koittanut opetella hymyilemään tuntemattomille!

Facebookissa oli tällainen mukava hymyilyryhmä ajamassa kyseistä asiaa ja boostaamassa hymyn merkitystä yhteiskunnassa. Siellä ei laitettu hymyä pyllyyn, ehei, vaan sen annettiin loistaa omassa luonnollisessa elementissään.

Se on tietysti hankalaa hymyillä, jos aina jännittää. Tiedätte, että siitä seuraa aivan järkyttävä irvistys... Irvistelyn myötä sulla on pian huono maine. Paluuta ei ole ja välit voi mennä poikki pysyvästi, ennen kuin mistään väleistä voisi edes puhua. Joskus riittää se kolme metriä kun tuijotat Repaa silmiin ja sitten näytätki niitä valkosia puruluita... voi ei.

Ja kuten sanoin, paluuta ei ole, ei voi käyttää näppäimiä Ctrl + F. Ei voi paniikissa laitella Undoa kehiin.

Hymiöt on sentään helppoja. Tyypit käyttää niitä innokkaasti, ja jos ei niitä käytä niin yhtä helposti leimataan julmaksi angstaajaksi tai muuten vaan oudoksi tyypiksi. Se on eittämättä melkein sama kun heittäis albiino-viiriäisen tummaviiruisten "ystäviensä" sekaan. Kaveri nokitaan kaljuksi, eristetään, ja sitä dissataan. Sen päälle syljetään, eikä se saa työtauolla syödä eväitä, sille ei todellakaan keitellä kahvia, eikä sitä koskaan taputella selkään. Siltä viedään kaikki naiset.

Normipäivä julmassa työyhteisössä.

Missä meni vikaan?

Erilaisuus ei koskaan toimi missään, jollei sitten tehdä radikaalisti ja yhdistetä monta erilaista erilaista ryhmäksi. Ja sittenkin ne on kaikki samanlaisia kun ne on erilaisia. Hyvä asia se on, mutta aina se nostattaa fiiliksiä negatiivisuuden suuntaan, ja sitten on jollain taas musta silmä. Kaikilla ei voi olla, ymmärtänette siihen syynkin.  On se hankalaa, olla erilainen,  mä huomaan.

Messengerissä kirjoitteli joskus muinoin eräs kaveri, joka ei koskaan käyttäny hymiöitä. Ja sit alko hiljalleen tuntua siltä, että ite siinä hirnut niinku joku villihevonen. Se oli tosi ärsyttävää, joten oli pakko lähteä salakavalan manipuloinnin tielle: Pikkuhiljaa puhuin sen tyypin ympäri. Opetin sille hymiömaailman perusteet, alkuun ihan helpon perushymiön, Timo... kaksoispiste ja sulje. Mahtavaa... Siitä edettiin vähän pitemmälle, ja kun kaveri oli tarpeeksi edistynyt ja valmis kehittymään seuraavalle asteelle, siirryttiin varovasti nauruhymiöön.


Nykyään piireissä on toudella kova sana eräänlainen hupaisa tanssihymiö, joka jamittaa meseikkunoissa ihan 6-0, sitä on vaikea sanoin kuvailla...  Tällainen tanssari sopii hyvin tarpeeksi innostuneen tekstin perään. Lähes hymyttömälle, normi-perus-vakiokaavaan palanneelle kaverilleni en kuitenkaan uskalla sitä väläyttää. Voi olla, että hymykuormitusta on tapahtunut jo aivan liikaa ja näyttöpäätteen luona istuvan hyperventiloivan Timon korskahtaessa viimein ilmoille sanan TILT saan huomata ettei ihan kaikkia hymiöitä ole sittenkään vielä keksitty.

Lopulta päädyn hykertelevään tyytyväisyyden tunteeseen, onhan minulla nyt saumaa kehittää oma hymiöni.

Spiruliinahampainen täyssiä naurava Maailman Matsutake.

maanantai 3. tammikuuta 2011

Blogimania (oli ajankohtainen jo 13. elokuuta 2008)

Nyky-yhteiskunnassa on vallalla hillitön blogimania.

Raotetaanpa hieman menneisyyden verhoa ja vilkaistaan millaista se oli entisaikaan, ennen kuin kalaverkkoakaan oli keksitty, ennen kuin juuri kenelläkään oli mania, blogista puhumattakaan:

Olipa kerran Kerttu. Täysin sama Kerttu, jolla oli se pisamanaamainen pikkuveli... sekä sairaan ilkeä äitipuoli. Äitipuolet ovat yleensä aina aika ilkeitä (mutta isillepä ne vaan teekeilee).

No niin, oli siis Kerttu. Tämä on fakta. Ja Kertulla oli se hassu veli, jonka nimi oli ihan oikeasti Perttu. Tämä taas käy ilmi Kertun päiväkirjasta. Ja kylläpä vaan! Kertulla tosiaan oli päiväkirja. Sinne tyttö rustasi harakansulalla kaiken mitä tapahtui. Jopa ne ihan hävettämimmätkin asiat...

Kerttua hävetti eniten, että veljen nimi oli niin samaa maata kuin hänen omansa. Voi elämä, että Kerttua hävetti! Teki mieli juosta sairaan tädin linnaan ja syödä itsensä halki pipareista!

Eräänä päivänä Kerttu sitten toteutti oudolta kalskahtavan suunnitelmansa, ja sai houkuteltua veljensäkin siihen mukaan. Perttu ei olisi halunnut lähteä... mutta koska Kerttu oli jo monen päivän ajan syönyt Pertun eväät, kelpasivat maasta mystisesti löytyneet pullanmurut vallan mainiosti pojan tyhjän pötsin täytteeksi.

Piparkakkutalo alias Tädin Linna haisi ihan kamalalta sokerilta! Perttua alkoi ihan hirveästi jännittää ja oksettaa. Kertun täytyi raahata Perttu väkisin sisään taloon, pitkin suoraa käytävää, vasemmalle alas kellarin portaita... taas pitkä käytävä, ovi oikealle ja vihdoin odottelevina kiiluvat tädin silmät uunin tuliräiskeen loisteessa. Kerttu ei selvästikään ollut täällä ensimmäistä kertaa.

"Kerttu..." Sanoi täti narisevalla äänellä. "Kerttu... minä olen odottanut sinua. Missä... missä sinä olet ollut?"

Hahaa. Tässä vaiheessa lukijan mielenkiinto heräsi jo siinä määrin, että taidan jättää hänet odottelemaan malttamattomana jatkoa. Väliajalla on sallittua nauttia alkoholittomia juomia, myös jääkaapilla käynti on sallittua, mutta vain siinä mittakaavassa, ettei lukija päätä tehdä "uunoturhapuroja". Silloin voi hyvä tarinan lopetus jäädä väliin olkoonkin sitten mahassa paljolti ranskalaista leipää tai vain puoli kiloa voita. Myös kahvia siellä saa keitellä ihan huoletta, ja ottaa muutaman pullan siinä kaverina, kunhan vain ette mene polttamaan kahvin kanssa kieltänne sekä suositte ehdottomasti luomua. Mutta ehkä jo sitten, jos sallinette, itse asiaan...

 "Ei isä päästänyt minua aiemmin metsään! Äitipuolikin (nimi muutettu) vain KETTUILI! Lopulta minun oli pakko tulla... ja ottaa Pördde mukaan... eihän haittaa äiti?"

Nainen kohotti katseensa mustan hupun alta. Kiiluvat silmät nauliutuivat lapseen kuin Tero Pitkämäen heittämä keihäs viattoman pituushyppääjän kylkeen. Nainen katsoi tyttöä. Nainen katsoi poikaa.

Kerttu jatkoi ääni väristen: "Miksi nimesit meidät näin? Koulussa vain kiusaavat... Arvaa onko kiva olla Kerttu, kun isoveli on Perttu? **ttu. Tekisi mieli ottaa yliannos piparia!"

Aikansa kuunneltuaan tyttärensä huolia nainen huokaisi ja ojensi piparitarjottimen kohti pientä Kerttua ja erittäin traumaattiseksi panikoitunutta Perttua.

"Isänne teidät nimesi. Arvatkaapa miltä minusta tuntuu. Minun nimeni on Terttu"

Noniin. Ja nyt ne kaikki kolme jotka nauravat siellä. Heillä ei varmasti ole omakohtaisia traumoja juuri -nimeksikään. Ja kaikki muut nauramattomat, onnittelen teitä huumorintajuttomuudestanne.

Mutta mitä tekisikään nykyajan Terttu? No ensinnäkin: "Ei mua mikskää Tertux sanota, mä oon Teetu!" Teetulla on minihame ja liian pieni paita. Teetu kirjoittaa BLOGIA: "Tahotteekstex tietää mitä tein kapeksel löördaaginaaa... Oliko pikkasen ihQuu! PLus siis mitä jätkii!!! ". Teetu on hyvin ylpeä isoveljestään Pertusta, joka päätti mennä Why Bother-taloon ja voitti kaiken lisäksi koko kisan ja "Siis vitsi se sai ne viiskyt donaaaa... mä HAJOON!". Perttua ei kukaan houkutellut saati raahannut kädestä. Eikä hän missään vaiheessa voinut pahoin.  Perttu ei ole hiljainen poika vaan Perttu on löytänyt itsensä koko kansan sankarina.

Perttua tosin vähän hävettää... Pojalta kysyttäessä mikä, kasvot punertuvat ja ilme muuttuu iloisesta hämilliseksi:

"No ne pikkusiskon piparijutut..."

Sen pituinen Se.

Huomionhakuinen ensimmäinen postaus.

Moro.

Päätin, että koukutan teikäläisen saman tien ja käytän tosi häijyjä & kavalia keinoja kehumalla sut tässä nyt samantien ihmisenä maasta taivaisiin ja ohimennen kerjäämällä sulta mahottomasti huomiota.

Seuraava kappale sisältää ällöttäviä ja mielisteleviä sanoja. Mikäli olet yliherkkä ällötyksille tai sinulla on muuten herkkä mieli, hyppää seuraavan kappaleen yli, sitä seuraavaan kappaleeseen. Se alkaa sanalla Jos. Ja se teksti on kyllä sitten taas ihan normaalia:

Niin matalalle kuin multa vajoaa ja tulee kuuma laava vastaan, niin korkealle kuin nousee taivas ja alkaa avaruus, niin laajalle kuin leviää maailmankaikkeus ja alkaa aika, kasvaa merkityksesi tämän blogin lukijana. Ymmärrät varmasti tässä vaiheessa kuinka mahtava ja tärkeä kokonaisuus olet? <3

Jos lähdet mun stoorikilpparin kyytiin niin luvassa on koomisia kirjoituksia, runoja, ja mahtollisesti lyriikkaa. Toiveitakin otetaan vastaan. Vaan jos et sä lähde niin mulla tulee itku.

Meillä ihmisrodulla on iso homma tehdä tästä maailmasta hauskempi ja parempi paikka asua. Me voidaan tällä omalla pikku kapasiteettiyksiköllämme tehä koko hommasta vain pieni pala kakkua!

Käännäpä päätä tännepäin, Esa.

Tästä se lähtee...*rumpujen pärinää*

Lisätty  8.8.2012:

P.S.  Sori kaikki hyperfanaattiset blogistit. Muokkasin just tätä prologia koskapa totesin sen vanhan olleen aivan paska.  Älkää räjäyttäkö mun asumuksia. 

Lööv. <3

-Matsutake