Älkää edes lukeko. Tämä on vain yksinäisen pääsiäisnoidan narinaa...
Vuodessa on vain yks päivä kun pitkin vuotta suojellut lapset lähetetään kävelemään pitkin kyliä ja kerjäämään. Namusedillä on karkkipäivä!
Tämä nuoriso kyllästetään sokerilla koko kylän voimin kun ne kiertää ovelta toiselle luettelemassa erilaista liirum laarumia.
Tässä maailmassa mikään ei suojele meitä väkisinvirpomiselta. Sitä vastaan pitäisi kehittää laki. Vai onko se muka reilua, että yhden päivän ajan pitää vältellä kaikkea liikkuvaa siltä varalta, että se alkaa kohta huudella vitsauksia ja viuhtoa käsiään ilmassa. Kinderin kokoiset silmät kertovat lopulta mistä on kyse.
Kaksi- ja kolmimieliset ihmiset ottavat Pääsiäisestä ilon irti. Yhdessä riemuitaan miten paavi on ojentanut munansa tuntemattomille miehille, ja lehdessä opetetaan miten sen saa kätevästi pysymään koko pääsiäisajan vaikka pöydällä pystyssä. Onhan se kätevää. Kätevää on ja se lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Pääsiäinen on saanut vuosien saatossa liudan lempinimiä. Näitä ovat muun muassa Päästäinen ja Pääskynen. Nimien keksimisessä on vain luovuus rajana. Ja onhan sekin kätevää. Sekin lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Itse viedän tämän vuodenajan visusti neljän seinän sisällä. Jos oveen koputetaan niin piiloudun keittiön pöydän alle. Jos ikkunasta kurkataan niin uskottelen itselleni etten ole edes olemassa. Ehkä vielä muutun näkymättömäksi. Se ei ole tietenkään kovin kätevää ja se lisää stressiä...
On tässä kaikessa hyvätkin puolensa. Myöhemmin kävelyllä käydessään saattaa löytää pikkupirulaisten pudottelemia suklaakarkkeja. Ärsyttää, mutta hyvältähän ne maistuvat.
