Nyky-yhteiskunnassa on vallalla hillitön blogimania.
Raotetaanpa hieman menneisyyden verhoa ja vilkaistaan millaista se oli entisaikaan, ennen kuin kalaverkkoakaan oli keksitty, ennen kuin juuri kenelläkään oli mania, blogista puhumattakaan:
Olipa kerran Kerttu. Täysin sama Kerttu, jolla oli se pisamanaamainen pikkuveli... sekä sairaan ilkeä äitipuoli. Äitipuolet ovat yleensä aina aika ilkeitä (mutta isillepä ne vaan teekeilee).
No niin, oli siis Kerttu. Tämä on fakta. Ja Kertulla oli se hassu veli, jonka nimi oli ihan oikeasti Perttu. Tämä taas käy ilmi Kertun päiväkirjasta. Ja kylläpä vaan! Kertulla tosiaan oli päiväkirja. Sinne tyttö rustasi harakansulalla kaiken mitä tapahtui. Jopa ne ihan hävettämimmätkin asiat...
Kerttua hävetti eniten, että veljen nimi oli niin samaa maata kuin hänen omansa. Voi elämä, että Kerttua hävetti! Teki mieli juosta sairaan tädin linnaan ja syödä itsensä halki pipareista!
Eräänä päivänä Kerttu sitten toteutti oudolta kalskahtavan suunnitelmansa, ja sai houkuteltua veljensäkin siihen mukaan. Perttu ei olisi halunnut lähteä... mutta koska Kerttu oli jo monen päivän ajan syönyt Pertun eväät, kelpasivat maasta mystisesti löytyneet pullanmurut vallan mainiosti pojan tyhjän pötsin täytteeksi.
Piparkakkutalo alias Tädin Linna haisi ihan kamalalta sokerilta! Perttua alkoi ihan hirveästi jännittää ja oksettaa. Kertun täytyi raahata Perttu väkisin sisään taloon, pitkin suoraa käytävää, vasemmalle alas kellarin portaita... taas pitkä käytävä, ovi oikealle ja vihdoin odottelevina kiiluvat tädin silmät uunin tuliräiskeen loisteessa. Kerttu ei selvästikään ollut täällä ensimmäistä kertaa.
"Kerttu..." Sanoi täti narisevalla äänellä. "Kerttu... minä olen odottanut sinua. Missä... missä sinä olet ollut?"
Hahaa. Tässä vaiheessa lukijan mielenkiinto heräsi jo siinä määrin, että taidan jättää hänet odottelemaan malttamattomana jatkoa. Väliajalla on sallittua nauttia alkoholittomia juomia, myös jääkaapilla käynti on sallittua, mutta vain siinä mittakaavassa, ettei lukija päätä tehdä "uunoturhapuroja". Silloin voi hyvä tarinan lopetus jäädä väliin olkoonkin sitten mahassa paljolti ranskalaista leipää tai vain puoli kiloa voita. Myös kahvia siellä saa keitellä ihan huoletta, ja ottaa muutaman pullan siinä kaverina, kunhan vain ette mene polttamaan kahvin kanssa kieltänne sekä suositte ehdottomasti luomua. Mutta ehkä jo sitten, jos sallinette, itse asiaan...
"Ei isä päästänyt minua aiemmin metsään! Äitipuolikin (nimi muutettu) vain KETTUILI! Lopulta minun oli pakko tulla... ja ottaa Pördde mukaan... eihän haittaa äiti?"
Nainen kohotti katseensa mustan hupun alta. Kiiluvat silmät nauliutuivat lapseen kuin Tero Pitkämäen heittämä keihäs viattoman pituushyppääjän kylkeen. Nainen katsoi tyttöä. Nainen katsoi poikaa.
Kerttu jatkoi ääni väristen: "Miksi nimesit meidät näin? Koulussa vain kiusaavat... Arvaa onko kiva olla Kerttu, kun isoveli on Perttu? **ttu. Tekisi mieli ottaa yliannos piparia!"
Aikansa kuunneltuaan tyttärensä huolia nainen huokaisi ja ojensi piparitarjottimen kohti pientä Kerttua ja erittäin traumaattiseksi panikoitunutta Perttua.
"Isänne teidät nimesi. Arvatkaapa miltä minusta tuntuu. Minun nimeni on Terttu"
Noniin. Ja nyt ne kaikki kolme jotka nauravat siellä. Heillä ei varmasti ole omakohtaisia traumoja juuri -nimeksikään. Ja kaikki muut nauramattomat, onnittelen teitä huumorintajuttomuudestanne.
Mutta mitä tekisikään nykyajan Terttu? No ensinnäkin: "Ei mua mikskää Tertux sanota, mä oon Teetu!" Teetulla on minihame ja liian pieni paita. Teetu kirjoittaa BLOGIA: "Tahotteekstex tietää mitä tein kapeksel löördaaginaaa... Oliko pikkasen ihQuu! PLus siis mitä jätkii!!! ". Teetu on hyvin ylpeä isoveljestään Pertusta, joka päätti mennä Why Bother-taloon ja voitti kaiken lisäksi koko kisan ja "Siis vitsi se sai ne viiskyt donaaaa... mä HAJOON!". Perttua ei kukaan houkutellut saati raahannut kädestä. Eikä hän missään vaiheessa voinut pahoin. Perttu ei ole hiljainen poika vaan Perttu on löytänyt itsensä koko kansan sankarina.
Perttua tosin vähän hävettää... Pojalta kysyttäessä mikä, kasvot punertuvat ja ilme muuttuu iloisesta hämilliseksi:
"No ne pikkusiskon piparijutut..."
Sen pituinen Se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti