Paradoksaalinen unisuhde ja tulevaisuudenmietteitä

Tämän myönnän.
Mie oon joskus hyvin, hyvin väsynyt.

Tämä johtunee siitä ettei sitä vaan jotenkin taida hiffata tuota elämän perusasiaa, että ihmisen pitäisi nukkua kunnolla.
Tärkeysjärjestyksessä 1, 2 ja 3, voiko olla muuta kuin uni, ruoka ja vessa?

Tilannehan ois oikein järjesteltynä se et sitä tosiaan laitetaan se tietokone kiinni ja vedetään jo yksin korkeamman tietoisuuden vuoksi niin sanotusti unta palloon. Sahataan sitä saakelin zetaa.

Helpompaa kuin yksinkertainen kaksisormijärjestelmä?  Mutta, mutta....  monet asiat vain kuulostavat helpoilta... Toteutus on aina toinen puoli, josta vain se toinen puoli on totta.

Aloitin säännöllisen kuuhaamisen jo yläasteella. Koulussa ois pitäny  napsauttaa kaks järeää tulitikkua silmiin, niin että edes ne yläräpsykkeet pysyisivät ylhäällä. Viitatessa ei käsi enää pysynyt. Varmaan näky on ollut upea silmien seilatessa ees taas, ja ylös alas... kieroon ja suoraan. Kukkuu, ketään ei taida olla kotona... Viittaako se? Ilmeisesti viittaa, mutta taitaakin olla vastauksesta vähän epävarma. Ei jumalauta! NUKKUUKO SE!

Yhdellä opettajalla olikin mukava tapa tässä vaiheessa vekkulisti napauttaa pätevä kysymys ilmoille, jolloin pulpetistani heränneenä mutisin mitä ihmeellisempiä painokelvottomia asioita.

Koulu on systeeminä kyllä varsin ankea. Siellä istua jähötetään monta tuntia, oudon näköisissä ergonomisissa tuoleissa (jotka on btw valmistanut Isku-konserni, etpäs tiennyt tätä.. ähä), kuunnellaan juttua... ja kuunnellaan vielä vähän juttua. Nostetaan kättä ja kerrotaan taas vähän toisille juttua, että voivat kuunnella jatkoa siihen edelliseen. Leuka tippuu, plaa plaa...

Meininki on osittain vähän niinkuin jo aiemmassa postauksessa mainitussa suomalaisessa linja-autossa, jonka nimi voisi hiljaisuutensa puolesta olla vaikka ninja-auto. Ihan ehdotuksena vain?

Enemmän pitäisi olla näitä valaistuneita hehkuttajia siellä luokan edessä, tyyppejä, jotka roudaa oppilaita eri paikkoihin vaikka nimenomaan valaistumaan. Tämä ihme tapahtui kerran  yläasteella kun eräs opettaja keksi, että hei me voidaankin pitää tunti pihalla! Ja voin kertoa, että kanssaoppilaat muistelevat tätä ihmeellistä tapahtumaa vieläkin suurella äimistyksellä. Kertaluontoista oli se.Valitettavan kertaluontoista. Kun minä kerran olin koulussa tosi onnellinen kaksi tuntia.

Missä on luovuus ja aito tekemisen fiilis? Epäilläkseni sen kaiken sääntömaailman takana piilossa. Paniikissa kurkkii sieltä vällyjen alta, kun sen ei anneta elää, eikä syödä lisää rakastamaansa ravintoa, se niin tykkäisi nauttia pääravinnokseen vapautta ja jälkipalaksi palan luovuutta. Ehkä toivoa ei ole kuitenkaan täysin menetetty, näyttääkin siltä että suuri nykymaailma on alkanut herätä luovuuden ja vapauden aatoksille, ja ihmisetkin osaavat nykyään ns. nousta barrikaadeille ja kapinoida tosissaan tai ihan vain muuten vain puupilke silmäkulmassa sääntöjä vastaan. Ihminen ihmiselle you know?

Tulevaisuuden pikkuopiskelijoilla on kuulemma läppärit ja oppilaan mukaan räätälöity opintosuunnitelma, joka painottaa oppilaan vahvuuksia ja karsii heikkouksia. Onkohan  tulevaisuuden opettaja ehta robotti? Voihan se hyvinkin olla, nyt kun kaverit kehittyy jo siihen pisteeseen, että osaavat esittää erilaisia tunnetiloja. Ja miksei aito reaali ope vois opettaa Bahamalta vaikka etänä kunhan botti on säädetty luokkaan. Kätevää. Tai miksi edes olla jossain luokassa? Voidaanhan se varmistaa, että lysyät koneen ääressä silmät puolitangossa ja korvat puolittain hereillä?

Nykyaikaa. Digi digi!

Matsutake-Suomi-Matsutake

Tässäpä huviksemme ja huvin vuoksemme hieman Matsutake-sanastoa:

Taivaankappaleita:

Aurinko -> auri  "Auri paistaa!"
Kuutamo->  moon-tamo "muuntamo"
Revontulet -> revikset
Vesisade -> Vetysäde "Taasko siellä tullee vetyä taivaalta, hmph..."

Vuodenaikoja:
Syksy-> syssy. "Katotaan sisson kans vähä syssymmällä."

Ruokasanastoa:

Kananmuna -> kamuna "Tekkee mieli syyä kamunaa."
Sekava makaroonihässäkkä ->motaska
Olut -> ölöppä

Ihmisiä:

Likka -> tsubu, tsigu
Ukko> äijö "Melekone äijö!"
Mies-> miehe  "Meleko miehe tuoki kyllä. Ahhihi."
Poika -> poke  "Meijän poke oli niin reipas taas lenkillä."
Vanhemmat -> iska ja aippa, aippe:  pääasia et sekoilee ääkkösten kanssa
Sisko -> sisso

Vauva-> äkkärä

Eläimiä:

Koira -> koiruus, koissu
Käärme -> kärme
Lehmä-> lemmu

Ihmisen osia:
Takapuoli ->  arse, jasso, bymssi tahi jasso-bymssi  "Ihan jassosta/arsesta!"
Asshole -> jassohole
Nenä-> nöse "Pittää niistää nöse. Siispä se niistetään."
Simmu on silmä. "Simmut kii, ihhihii!"
Naama on napeli, snaabeli tahi nassu "Sulonen napeli...!"
Pää on pämmy "Nyt on pämmy kipiä, aijai, oivoi..."

-Housubonsai?

Ekvipementtiä:

Kännykkä -> luuri "Ei mulla oo taaskaan mittään hajua siitä missä se luuri on." (normaalitilanne)

Ovela liikehtiminen ja muu kiva kikkailu kautta oluven juonti -> tsiffailu

Verbejä:

Nopeasti -> Täyssiä

Sanontoja:

Tiedä häntä ->  "Know the tail..."
Käydä köpelösti etc.  -> "Varo ettei käy niinku eilisessä elokuvassa/ oli käydä kuin eilisessä elokuvassa"
(Missä elokuvassa?  -Se on sanonta!!!)

Muuta:

Voi ei -> voää!




 

Tilaisuus teki mummolle vaarin ja teki vaarista varkaan.

Päivän mietelause:

"Mieti tarkkaan miten tilaisuutesi käytät."

Olisin voinut voittaa.

Vähän kuin Valittujen Palojen kirjeessä, voin nyt todeta, että olisin voinut voida voittaa!

Jos vain:

Olisin ostanut bitcoineja silloin kun aioin. Tai parhaimmillaan järkännyt muutamat frendit louhimaan niitä mun puolesta jonnekin neekeripusupalkalla.

Huoh.

Ihan kuten 99% suomalaisista, mua ottaa nyt aivoon tämä tilanne! Olisin voinut!  VOINUT!
Olisin voinut olla se josta tulee Matsutake Miljonääri. Mutta ei.

Miksi ei?

No siihen oli moniakin syitä. Loppupeleissä koko asia vain unohtui. Sinne se jäi kunnes radio kaiutti tuttuja sanoja ja nimiä ilmoille ja höristin korvat täyteen tarkkuuteen kuulemaan mitä noille paloitelluille lanteille oli tapahtunut! Arvon muutos ja suuri ihme.

Hetkessä muistin mitä olin yli vuosi sitten unohtanut.

Mutta... voinhan silti olla onnellinen bittinörttien puolesta?

ONNEKSI ainakin yksi kaverini myönsi, että hänellä on ollut näitä ihmelantteja hallussaan. Joskin tämä kaveri huomasi asian vasta äskettäin. Teräväpäinen tyyppi, mutta unohduksen pimeä varjo saavuttaa joskus meistä kovimmatkin. Arvon nousu ja lasku oli jo päässyt tapahtumaan, mutta kaverilla on nyt rahaa runsaasti tilillään. Siitä ainakin sietää olla onnellinen. Jos osaa. Samaan aikaan vähän itkettää.

Palataan asioiden perustilaan. Raha on paha. Onnea se ei tuo kuin hetkellisesti.
Jos saa liikaa tavaraa niin haluaa aina vain lisää. Mikään ei riitä. Materia ei korvaa henkistä onnea, ikinä.

Ja tämä vähän sillä sävyllä, että kunhan tästä paasaamisesta tulisi nyt itselle vähän parempi mieli. Bitcoinin kuvat kun kiiltelevät vielä silmissä kultaisina ja kutsuvina...

Terveisin: Roope Ankka,
joka ei koskaan ostanut holviinsa lantteja. <3

(Kirjoittaja on luova hullu, mutta ei ole koskaan saanut taiteilija-apurahaa hulluuteensa. Hän ottaa nyt perin nöyränä vastaan bitcoin-lahjoituksia. Bitcoin-lompakon osoite:

1DsKTFwQHKgfQZded93YVr5whY6YfY1ZGo

Raha käytetään lyhentämättömänä tekstien pidentämiseen! Mikäli mopomme karkaa täysin käsistä on Matsutake suunnitellut ostavansa itselleen intiaanimallisen hevosen tai kuljailevan ponin).