Jos vain:
Olisin ostanut bitcoineja silloin kun aioin. Tai parhaimmillaan järkännyt muutamat frendit louhimaan niitä mun puolesta jonnekin neekeripusupalkalla.
Huoh.
Ihan kuten 99% suomalaisista, mua ottaa nyt aivoon tämä tilanne! Olisin voinut! VOINUT!
Olisin voinut olla se josta tulee Matsutake Miljonääri. Mutta ei.
Miksi ei?
No siihen oli moniakin syitä. Loppupeleissä koko asia vain unohtui. Sinne se jäi kunnes radio kaiutti tuttuja sanoja ja nimiä ilmoille ja höristin korvat täyteen tarkkuuteen kuulemaan mitä noille paloitelluille lanteille oli tapahtunut! Arvon muutos ja suuri ihme.
Hetkessä muistin mitä olin yli vuosi sitten unohtanut.
Mutta... voinhan silti olla onnellinen bittinörttien puolesta?
ONNEKSI ainakin yksi kaverini myönsi, että hänellä on ollut näitä ihmelantteja hallussaan. Joskin tämä kaveri huomasi asian vasta äskettäin. Teräväpäinen tyyppi, mutta unohduksen pimeä varjo saavuttaa joskus meistä kovimmatkin. Arvon nousu ja lasku oli jo päässyt tapahtumaan, mutta kaverilla on nyt rahaa runsaasti tilillään. Siitä ainakin sietää olla onnellinen. Jos osaa. Samaan aikaan vähän itkettää.
Palataan asioiden perustilaan. Raha on paha. Onnea se ei tuo kuin hetkellisesti.
Jos saa liikaa tavaraa niin haluaa aina vain lisää. Mikään ei riitä. Materia ei korvaa henkistä onnea, ikinä.
Ja tämä vähän sillä sävyllä, että kunhan tästä paasaamisesta tulisi nyt itselle vähän parempi mieli. Bitcoinin kuvat kun kiiltelevät vielä silmissä kultaisina ja kutsuvina...
Terveisin: Roope Ankka,
joka ei koskaan ostanut holviinsa lantteja. <3
(Kirjoittaja on luova hullu, mutta ei ole koskaan saanut taiteilija-apurahaa hulluuteensa. Hän ottaa nyt perin nöyränä vastaan bitcoin-lahjoituksia. Bitcoin-lompakon osoite:
1DsKTFwQHKgfQZded93YVr5whY6YfY1ZGo
Raha käytetään lyhentämättömänä tekstien pidentämiseen! Mikäli mopomme karkaa täysin käsistä on Matsutake suunnitellut ostavansa itselleen intiaanimallisen hevosen tai kuljailevan ponin).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti