Oon taas viime aikoina vahingossa tajunnu joitain asioita.
Ensin tajusin, että aurinkokunta onkin oikiasti atomi. No kyllähän sen tajuaa taavokin kun vähän miettii. Samat systeemit pyörii meijän päällä mitä on meijän sisällä. Aurinko ja planeetat. Atomit ja ne pienet osat joitten nimiä en just nyt muista (elektroiditit tms.). Ja tässä ollaan just niin pieniä tai isoja mitä ite halutaan.
No sitten mää tajusin, että aurinko on niinku Jumala. Ennen kristinuskoahan palvottiin iso -Arskaa, ei Swartzenbergeriä, sitä senaattoria, vaan AURINKOA.
Sit ilmesty paholaiset mustin kaavuin ja meijät "puhdistettiin" meijän uskosta.
Ennen Joulua meillä oli Jule... valon juhla. Me juhlistettiin täyssiä sitä kun aurinko heräs uudestaan kuolleista. Kolme päivää se oli ulkona kuvioista. 22./23. -24-25. joulukuuta... eli valonkuuta, sitten nopeesti astui ylös taivaisiin! Ympäri maailmaa oli muuten ne samat bileet, eikä vaan täällä meillä!
"Aurinko meidän joka olet taivaissa... joka kävelet vetten päällä ja teet muita ihmeitä kuten kasvatat mukavia marjoja, joista saa hyvää viiniä. Ja tuot meille valon. Sun of god." \o/ Kyl aurinko on mahtava asia.
Voiko sitä koskaan ylistää edes liikaa?
Sit ku miettii miten monta juttua meillä saa alkunsa valosta, sanastoa myöten. Firmojen logoissa on paljon jos mitä palleroa. Tsekatkaa esim... no Stora Enso. Ja tietty vielä Nokia julkistaa uuden puhelimensa, ja sit se yritetään kaikin keinoin häpäistä kun se sana on joskus sata vuotta sitten tarkottanu ILOTYTTÖÄ espanjaksi... maassa, jossa ihmiset ei edes tunne omasta sanastostaan puoliakaan. Sen neki hiffaa et valoahan se meinaa! Lumia... luminance.... Ihan niinku meidän ihana valkoinen lumi, joka heijastaa auringon säteitä.
Mut kyl sen sit hoksaa ku uskaltaa kattoo ympärilleen. Et missä kaikkialla se valo luuraa. Se onkin sit ihan joka puolella. Ja sit voi kokea suuren valaistumisen!
Aloin myös meditoida, ja meditoidessakin voi nähdä valon.
Ihan vaan vinkiksi.
Silmäniskuhymiö.
