maanantai 6. elokuuta 2012

Tuunatut Marjat


Se on kyllä hullua minkälainen angsti meidät valtaa jos marjametsällä tulee vastaan sinne kuulumattomia!

Oltiin K:n kanssa eilen siis marjastamassa. Sonnustauduttiin kunnon jahtiasuihin, repussa mukana pakurikääpää ja poimintainto kävi ylikierroksilla. Kierrettiin lähitaajaman metsikön pikkuteitä ihan onessaan piskuisella autolla talla pohjassa.

Sit yhtäkkiä nähtiin joku toinen auto tien poskessa. Tunnistin sen tunteen, miten teki heti mieli puida sille nyrkkiä. Seuraavan ihmisen nykiessä autolleen kuin zombie, sain jopa aikaan pienimuotoisen irvistyksen. Ja voisin vaikka vannoa, että tuo rankkoja kokenut marjastaja katsoi todella kylmästi meitä kohti. Hetken mietin tuota asiaa. Meitä yhdisti kuitenkin hyttysverkkoinen vihreä lierihattu... ja angsti alkoi hiljalleen hiipua ja muuttua ykseyden tunteeksi. Oltiin SAMIKSIA!

Metsällä meistä pyrkii esiin se luolanainen, joka on piilotellut siellä syövereissä jo vuosituhannet. Piilotellut kyllä, mutta ilmennyt sieltä sitten fyysisesti eri tavoin, mm. tönimisenä shoppailujonossa, miesten omimisena ja tietty lisääntyvinä konflikteina marjametsällä, joka on tottakai se luonnollisin ympäristö niin syvältä kumpuavalle angstille. Se on oikeesti niin vanha juttu, että se voisi tulla sieltä esiin vaikka jonkin mystisen äänen saattelemana.

"Minä olin täällä ensin.

Minä kävin täällä ensin.

Ajattelin tätä paikkaa ensin.

Minun metsä ja marjat!"

Sillon ku me asuttiin niissä ahtaissa luolissa ja lihaksikkaat miehet lähti metsälle erilaisten läskien karvaotusten perään, me luudanvarret pidettiin huoli koko suvun marjasadosta! Vaan ootapa, jos naapuriston irmalauma tulee meidän maille, auta Armias, siinä jumalattoman pitkät hiukset lähtee heti kerralla ja sitä saa kärsiä pälvikaljuisesta kuontalosta monta päivää. Niin julmaa se touhu oli. Kyllä me akat on osattu aina tapella. <3

Se on niin helppoa nykyään. On osittain tajuttu se tosiasia, että ihmiset on erilaisia niin kauheen jälkihuolestunut olo tuli yhtäkkiä sen Huh Tangin puolesta, joka oli tyttömäinen poika, mutta ei saanutkaan jäädä poimimaan äidin ja sisarusten kanssa marjoja, vaan lähetettiinkin metsälle. Salaisena haaveenaan oli kuitenkin vuosikaudet huolehtia marjasadosta, jopa pitää marjoista jonkinlaista kirjaa luolan seinällä. Vaan haaveeksi jäi! Huh huh.

Sama kohtalo oli myös irmalauman upealla Mjardgnahilla, joka kauneudestaan huolimatta omisti luontaisesti suurenmoiset neekerilihakset, ja tottakai vuosia ja vuosia halusi lähtä ukkojen kanssa "mehtään rämpimään". Niin joutui vain Mjardgnah kykkimään marjojen kanssa naislaumassa lopun ikänsä.

Me kun näitä reissuja on opittu nyt tekemään, niin oltiin kerran K:n kanssa ajelulla  Pohjois-Suomessa. Yhtäkkiä tuli tunne, että pakko päästä jonneki vessaan. Pysähdyttiin heti lähimmällä huoltsikalla ja juostiin kauhuissaan etsimään sopivaa pönttöä. Vaan siellä eihän siellä kopperoissa (tietenkään) ollut yhtään vapaata paikkaa.

Out of nowhere viereen ilmestyy joku cowboyasuinen lauma naisia hilpeinä ja hiprakassa. Ne laulaa ja tanssii siinä mun vieressä ja koittaa saada mua mukaan lanteitaan keikutellen.

Ensin kuvittelen, että se on jonkin sortin  tanssiryhmä vaan niillähän lukeekin selässä "Tuunatut Marjat" niin laittaa vähän epäilyttämään. Poppoo olikin varmaan osallistunut johonkin marjojenpoiminnan SM-mittelöön ja niiden taktiikka selkeästi tönimisen sijasta on saada kaikki muut joukkueet hämilleen. Ja siellä huoltsikalla ne testaa sitä strategiaa ensimmäistä kertaa yhteen pieneen raukkaan, ja toteaa sen koko homman toimivaksi. Eli MINUA on sitten kiittäminen jos se popppoo on joskus pärjänny jossain. Ehkä saan joku päivä vielä kiitoksena postissa hyvinkäyneitä tuunattuja marjoja.

Vaan eipä ihme olekaan, jos me  käyttäydytään jo naapureita kohtaan noin raivolla, ettei olla ihan henkisesti valmiita ottamaan vastaan jotain thaimaalaisia marjanpoimijoita! Kiinnostais kyllä hieman nähdä ne prosentit, että kuinka paljon ne noita "meidän marjoja" vie, kun me suomalaiset ollaan niin innokkaita poimimaan, että jokaista sataa marjaa kohti jaksetaan poimia vain kolme. Ja tämä oli ärsyttävä tilastollinen fakta! Argh!

Ollaan vuan kateellisia niille thaimaalaisille kun ne on niin tehokkaita. Meijän pitäs iteki tajuta lähtä haravoimaan niitä metisköitä käsikynkässä niin ois marjoja koko pitäjälle. Vaan nyt ku ei enää voi valittaa sääskistä niin pitää keksiä uusia juttuja, jotka ärsyttää. Vievät nyt meijän marjat perkele, vaikka ei ois kyllä ees niitä tarvittu!

Ensi kerralla marjametsällä päätän olla rakkauden lähettiläs ja ajatella rakkauvella niitä kaikkia samanlaisia poimijoita ku minä. Kuitenkin ollaan aivan kuin kaksi marjaa. Arja ja Tarja. Samalla asialla. Omistamme huolta pitämässä. Ja on ne niin isoja ne metsät, että kyllä niitä marjoja aina riittää. Varsinkin jos älyää poimia variksenmarjoja.

Kuvassa tulevaisuuden marjasaalis.