maanantai 26. maaliskuuta 2012

Korkea kynnys

Toiset ne lähtee ulkomaille. Egypti on nyt ihan sairaan kova sana.

Hotellit, ihanat hotellit, ja se fiilis. Palvelijat kantavat kuohuvaa juomaa, ja vähän muutakin.
Kerrassaan mahtavaa. Jos ehditään niin käydään pyramideilla.

Sit on näitä jotka unelmoi muutosta ulkomaille. Ne on kerran käyneet Englannissa tai esim. Thaimaassa ja huomanneet, että siellä missä on lämmintä on myös ihania vapautuneita tyyppejä, eli termari-ihmisiä. Ne pysyy lämpiminä. Päivästä toiseen.

Suomalaisethan on aika kummallisia jähmyröitä. Linja-autot eivät paljoa kalpene vankilabusseille. Kalterit ikkunoihin niin oikea fiilis on tavoitettu. Busseista ois ihan sama tehdä vaikka kirjastoja.Niin hiljaista siellä on.

Toiset harkitsevat muuttoa Amerikkaan, koska se on aivan mahtava paikka. Horaatio, isoja rotuaareja, neljän hengen ryhmässä liikuskelevia puheliaita sinkkunaisia... Alaskan hirvet... dollarin superjuusto, mielettömän isoja sileitä rasvaisia ranskalaisia! Vapaudenpatsas... joka sekin taisi olla alunperin ranskalainen... Upea oikeusjärjestelmä, jonne voisi mennä istumaan hampurilaisen ja ranskisten kanssa takapenkille seuraamaan ajankohtaista televisioitavaa oikeusjuttua... "Ne ovat vain aihetodisteita!". Aah. Paitsi viikon päästä, kun ne ehkä snaijaa, että se on vain toinen Suomi, tai Suomi on ehkä vain toinen Amerikka.

Samanlainen karu selli.

Toiset ne tempaisee jo ihan täällä Suomessa. Myyvät kaiken omaisuutensa tai sielunsa kiljaisu.netissä.  Polkevat mielettömän isolla polkupyörällä Oulusta jonnekin etelä-Suomen lämpimään. Tai keksivät junnata minikaivurilla sieltä etelä-Suomesta Kuusamoon. Ehkä ensi kesänä matkaa taitetaan yhdessä, ja jostain löytyy se kolmaskin hullu mukaan. Kuntopyörälläkin pääsee lujaa jos tahtoa on tarpeeksi. Ehdotankin uutena repäisynä auton peräkärryssä olevan minikuntopyörän polkemista kuntopyörän virralla toimivaa lcd-näyttöä katsellessa, laulaen ja  pipoa virkaten. Saatiinpa tähän kirjoitukseen se huonoinkin vitsi. Mutta Ruotsi lyöty multitaskingissa 6-1!

Sitten on meitä, joiden ulko-ovella on mielettömän korkea kynnys. Töissäkin piiloudumme takahuoneeseen, josta asiakas käy meidät, pimennossa suurin pelokkain silmin tiirailevat otukset, noukkimassa ystävällisesti talteen toimiston puolelle. Väittävät olevansa vaarattomia.

Pah.

Toiset meistä tarvivat tuekseen facebook-ryhmää:
"Jos saan ryhmään 100 000 jäsentä, niin ehdottoman melkovarmasti lupaan käydä tänään ehkä kaupassa.".

Saavutuksia, niitähän me ihmiset haemme. Jotain mistä muistaa oma suuruutemme. Jotain millä piilottaa oma pienuutemme. Tähtiin katsoessa sen viimein tajuaa.